tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kysymys asiakkaalta: Mikä kantoliina ensimmäiseksi?

Yksi yleisimmistä minulta kysyttävistä kysymyksistä taitaa olla juuri tämä: "Minkä kantoliinan hankin ensimmäiseksi?" Usein kysyjä on ensimmäistä kertaa tullut vanhemmaksi, lapsi on vielä aika pieni tai vasta tulossa, eikä aiempaa kokemusta kantamisesta tai kantovälineistä ole. Kuten tässäkin tapauksessa oli. Kysyjällä on tulossa kesävauva ja hän haluaisi kantaa vauvaansa jo synnärillä ja opetella sidonnan etukäteen.

Lähes minkä tahansa kantovälineen voi valita ensimmäiseksi kantovälineeksi. Erilaisista kantovälineistä ja niiden eroista on tulossa toinen kirjoitus, tässä keskityn nyt lähinnä kudotun kantoliinan valintaan, ja siihen, valitako ensimmäiseksi liinaksi kudottu vai trikoinen kantoliina.

Kudotun ja trikoisen kantoliinan erot


Kudotun ja trikoisen kantoliinan erottaaa toisistaan valmistustapa. Kudottu on kudottu kangaspuilla, kankaassa on loimi (pitkittäiset langat) ja kude (poikittaiset langat). Kudotut voivat olla yksivärisiä, raidallisia, ruudullisia, kuviollisia ja toki myös painokuvioituja tai esimerkiksi liukuvärjättyjä. Kudotut eivät juurikaan jousta pituussuunnassa, saattavat jonkin verran joustaa leveyssuunnassa. Yleensä kudottujen kohdalla puhutaankin vinojoustavuudesta, joka mahdollistaa liinan asettumisen mukavasti kannettavan ja kantajan ympärille. Jonkin verran vinojoustavuutta on kaikissa kudotuissa liinoissa, mutta kuinka hyvin liina joustaa, riippuu paljolti kudonnasta. Yleisin kantoliinakudonta on toimikas (ja sen johdannaiset kuten esimerkiksi timanttikudonta). Toimikas on vinojoustava, mukautuva ja litteä kudonta, jossa langanjuoksut ovat lyhyitä, joten kangas ei myöskään vaurioidu kovin herkästi.

Toimikassidoksinen Girasol


Trikooliina on neulosta ja se joustaa yleensä joka suuntaan. Neulos on yleensä yhdestä langasta neulottua kangasta, eli se muodostuu silmukoista (kuten puikoilla neuloessa). Trikoiset liinat eroavat toisistaan jopa merkittävän paljon. Osa trikoisista käyttäytyy lähes kuin kudotut liinat (montaa näistä kutsutaankin hybridiliinoiksi) ja joustavat todella vähän esimerkiksi pituussuunnassa. Toisessa ääripäässä on lähes loputtoman tuntuisesti joka suuntaan joustavat trikooliinat. Mitään niistä ei voi aukottomasti sanoa toista huonommaksi tai paremmaksi, niille on jokaiselle paikkansa.

Natibabyn trikooliina


Kantaessa nämä kaksi eri kangastyyppiä eroavat siten, että kudottu liina mukautuu lapsen ja kantajan ympärille, muttei jousta merkittävästi enää, kun se on sidontaan kiristetty. Trikooliina taas mukautuu jopa paremmin kuin kudottu liina, mutta sen lisäksi se joustaa (liinasta riippuen) pahimmillaan todella paljon sidottuna ja kiristettynäkin. Tästä erosta johtuen kudotulla liinalla riittää, kun lapsen ympärillä on liinaa vähintään yksi kerros, kun taas trikoisella tulisi lapsen ympärillä olla aina vähintään kolme eri suuntaan kulkevaa kerrosta liinaa.

Erot vaikuttavat myös käytettävän sidonnan valintaan. Trikooliinan joustavuuden vuoksi se tulisi sitoa ja kiristää kantajan päälle ilman lapsen painoa. Suositeltavin trikooliinasidonta on kietaisuristi II. Liinasta riippuen sidonta kiristetään kantajalle jopa ihonmyötäiseksi, jotta se olisi riittävän tukeva lapsi kyydissä. Kudotulle liinalle sidontavaihtoehtoja on kymmeniä ja kymmeniä niin eteen, lonkalle kuin selkäänkin. Pääsääntöisesti kudottu liina kiristetään kannettavan ollessa jo kyydissä, jotta sidonnasta varmasti tulee riittävän napakka, muttei liian tiukka. Kudotun liinan perussidonta pienen vauvan kanssa on kietaisuristi I, myös esimerkiksi masureppu käy hyvin.

Kudottu vai trikoinen ensimmäiseksi liinaksi?


Tiivistettynä kudotun ja trikoisen eroista, jotka voivat vaikuttaa päätöksentekoon:












Toki tämä päätös tarvitsee tehdä vain siinä tapauksessa, että yrittää pärjätä yhdellä liinalla. Ei ole lainkaan liioiteltua hankkia molemmat. Kantoliinan voi myös vuokrata, vaikka Liinaamosta. Kokeilemalla selviää parhaiten kumpi juuri sinulle sopii paremmin.

Kummankin käyttö on suunnilleen yhtä helppoa tai vaikeaa. Sidonnan joutuu opettelemaan ja joillekin se on yksinkertaisempaa kuin toisille. Yleisesti voisi sanoa, että trikooliina sopii ehkä hieman paremmin aloittelijalle kuin kudottu liina siinä mielessä, että se antaa sidonnassa enemmän anteeksi. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksei kudotullakin liinalla voisi aloittaa kantamisuraansa aivan yhtä mukavasti kuin trikoisellakin. Usein kuitenkin pehmoinen ja notkea trikooliina koetaan mukavammaksi vastasyntyneen kanssa kuin kudottu liina, joka on lähes aina tahkeampi ja "isompi" kuin trikooliina ja sitä kautta ehkä haasteellisempi käsitellä. Nämä ovat kuitenkin pitkälti makuasioita.

Minä esimerkiksi kannoin isompaa lastani alusta saakka kudotulla, pari kokeilua trikoisella olivat aivan epäonnistuneita, vauva oli suuri ja liina liru eikä siitä tullut mitään. Kudottu liina sen sijaan sopi meille hyvin. Nuorimmainen sen sijaan sujahti trikooliinaan mainiosti, vaikka hänenkin kanssaan käytin ensin kudottua vanhasta tottumuksesta. Pienen sirppanan kanssa trikooliina sen sijaan toimi loistavasti vielä puolivuotiaanakin. Suurimmaksi osaksi kannoin silti kudotulla. Eivät nämä ole mitenkään toisensa pois sulkevia asioita.

Jonkin verran voi pohtia myös sitä, kuinka kuuma liina on, varsinkin kesävauvan kohdalla. Synnytyksen jälkeen suurimmalla osalla on joka tapauksessa hiki, vaikka olisi viileääkin, joten suuresti asiaan ei voi kantovälineen valinnalla vaikuttaa. Trikoista liinaa pidetään yleisesti hiostavampana kuin kudottua. Kudotulla liinalla mielestäni enemmän vaikuttaa sidonta kuin liina itsessään. Esimerkiksi masureppu on kietaisuristiä viileämpi sidonta.

Mikä kudottu ensimmäiseksi liinaksi?


Kudottujen liinojen valmistajia on valtavasti ja se on omiaan hämäämään liinanhankkijaa. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että nykyään kudotut kantoliinat ovat kaikki perushyviä ja riittää, kun valitsee liinan, joka miellyttää itseä ulkonäöllisesti niin paljon, että se ei jää ainakaan väärän värin tms. vuoksi käyttämättä. Ensimmäisen liinan materiaaliksi kannattaa mielestäni valita huoleton 100% puuvilla. Vaihtoehtoja niin tuntuman kuin ulkonäön ja hinnan suhteen on todella laajasti, parin kympin käytetystä aina satojen eurojen uusiin käsinkudottuihin. Tärkeintä on, että liina on ehjä, käyttötarkoitukseensa ja budjettiin sopiva ja käyttäjästään miellyttävä niin ulkoisesti kuin muutenkin.

Helpompi on sanoa, ettei ehkä kannata valita ensimmäiseksi liinaksi ohutta, palttinaista liinaa (esim. ElComal, Amazonas Antiqua, osa Vauva-lehden liinoista) eikä toisaalta mitään hirvittävän paksuakaan.

Palttinainen El Comal -liina
Hyviä ja suositeltavia liinavalmistajia on useita ja niitä listatessa väistämättä jää jokin hyvä sanomatta ja toisaalta listalla on sellaisiakin valmistajia, jotka valmistavat monenlaisia liinoja, joista kaikki eivät mene hyvä perusliina -kategoriaan (olematta silti huonoja liinoja). Listalla voisivat olla esimerkiksi Girasol (mm. Liinalapsen liinat), Didymos (no, melkein kaikki puuvillaiset, mutta mielestäni erityisesti raitaliinat ja indiot, myös ninot ja monet muut), Haikarankehto (erityisesti timanttikudontainen Leo, mutta myös raitaliinat, joista tosin jotkin vanhat yksilöt ovat todella jäykkiä), Natibaby (erityisesti raitaliinat), Colimacon et Cie, BB-Slen (Babylonia, melko leveä liina), Ellevill, Neobulle, Bebina, Hoppediz (leveä liina, voi olla liikaa pikkuvauvan kanssa), Amazonas Carry Sling, LennyLamb ja Little Frog. Puuttuuko jokin hyvä perusliina listalta? Laita viestiä liinaamo@gmail.com :)

Suosittelen ensimmäisen liinan hankintaa käytettynä. Tällöin liina on jo valmiiksi pehmennyt (ns. kesytetty). Käytön myötä liinan ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa, kun uutuudenjäykkyys vähitellen häviää ja liina letkeytyy. Letkeällä liinalla on huomattavasti helpompi tehdä sidonta kuin jäykällä liinalla. Osa liinoista on melko mukavia uutenakin pesun jälkeen, lisäksi puuvillaisen liinan voi vaikka kevyesti rummuttaa, myös silittäminen auttaa. Myös taloudellisesti ajateltuna käytetyn liinan ostaminen on järkevää, varsinkin, jos ei ole aivan varma, onko liina sinun juttusi. Käytettynä ostetun kun saa yleensä myytyä suurinpiirtein samalla hinnalla edelleen, vaikka sitä olisi siinä välissä käyttänyt paljonkin.

Entä mikä koko!?



Yleisin liinankoko on 6 eli noin. 4,7m. Se riittää suurimpaan osaan sidonnoista n. pitkä M- lyhyt XL -kokoiselle kantajalle. Tätä pienemmät pärjäävät usein vitosella (4,2m), suuremmat tai todella pitkät kantajat tarvitsevat joihinkin sidontoihin seiskan (5,2m) tai jopa pidemmän. Monelta liinavalmistajalta (esim. Girasol, Didymos) saa myös tätä pidempiä liinoja. Pituuden tarpeeseen vaikuttaa myös esimerkiksi mihin haluaa solmia liinan kietaisuristiä tehdessään. Solmu voi olla vauvan pepun alla tai kantajan olalla (ns. keskeytetty kietaisuristi), kantajan selän takana tai kantajan edessä kierrettyään kantajan vyötärön/lantion kahteen kertaan. Solmu on monasti helpoin tehdä eteen ja vastasyntyneen kanssa juuri synnyttäneenä ja raskaana olleena ylimääräiset kierrokset liinaa lantion ympärillä tuntuvat mukavan tukevalta, toiset taas eivät missään tapauksessa halua kietoa ylimääräisiä liinakerroksia ympärilleen. Toisaalta sidontaa harjoitellessa yleensä pidempi on parempi kuin lyhyempi, ylimääräinen pituus vähentää tuskastumista liinan riittämisen kanssa. Suosittelen, että ensimmäinen liina olisi mieluummin liian pitkä kuin liian lyhyt. Pitkän voi aina lyhentää tai vaihtaa lyhyempään, liian lyhyen kanssa taas ei ehkä saa tehtyä niitä sidontoja, joita haluaisi. Jos taas kokee sotkeutuvansa monimetrisen kankaan kanssa, siihen on mahdollista saada apua. :)




Tykkäsitkö?

torstai 9. huhtikuuta 2015

Sillä aikaa Pikku-Huopalahdessa....

Liinaamo on heräilemässä kevääseen uudistunein jutuin.

Muutimme Pikku-Huopalahteen, osoitteeseen Tilkankatu 2, sivut päivittyvät tässä pikkuhiljaa ja muutenkin mielessä on paljon uutta.

Kantovälinevuokraukseen on hankittu hurjasti uusia kantovälineitä ja lisää on tulossa!

Kantovälineohjaus, kurssit ja hinnasto muuttuvat ja päivitetään sivuille pian.


Ihanaa kevättä kaikille!